CSRD-direktiivi on EU:n uusi lainsäädäntö, joka koskee yritysten kestävyysraportointia. Direktiivi edellyttää, että suuret yritykset ja osa pienemmistä yrityksistä raportoivat toimintakertomuksessaan ympäristöön, sosiaalisiin kysymyksiin ja hyvään hallintotapaan liittyviä tietoja. Direktiivin tavoitteena on edistää kestävää taloutta ja tukea EU:n vihreän kehityksen ohjelmaa. Direktiivi tulee voimaan vaiheittain vuodesta 2024 alkaen. 

Omnibus-asetus, virallisesti nimeltään ”Stop-the-Clock” -direktiivi, hyväksyttiin Euroopan unionissa huhtikuussa 2025. Sen tarkoituksena on lykätä tiettyjen yritysten kestävyysraportointivelvoitteita, erityisesti Corporate Sustainability Reporting Directive (CSRD) -direktiivin osalta. Jäsenvaltioiden on saatettava direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöään viimeistään 31. joulukuuta 2025. Mikäli tämä toteutuu, niin

Vuonna 2025 suuret pörssiyhtiöt (yli 1000 työntekijää) raportoivat vuoden 2024 toiminnasta (Suomessa n. 130 yritystä). 

Vuonna 2028 raportoivat 2027 toiminnasta ne yhtiöt, jotka täyttävät vähintään kaksi seuraavista vaatimuksista (Suomessa n. 1000 yritystä) 

50 miljoonan euron nettoliikevaihto (alun perin 40 miljoonaa) 

25 miljoonan euron tase (alun perin 20 miljoonan) 

250 ylittävä henkilöstömäärä. 

Vuodesta 2029 eteenpäin vaatimukset tulevat koskemaan myös listattuja pieniä ja keskisuuria yrityksiä.  

Raportoivan yhtiön on huomioitava arvoketjussa olevien toimijoiden vaikutukset sen omiin kestävyystavoitteisiin ja varmistettava, että ne noudattavat kestävän kehityksen periaatteita ja raportoivat niistä avoimesti. 

Vastuullisuusraportointi voi mahdollistaa yrityksen pääsyn kestävän rahoituksen markkinoille, joilla on kasvavaa kysyntää ja tarjontaa. Esimerkiksi EU-taksonomia ja vihreä rahoitus ovat uusia välineitä, jotka edellyttävät yrityksiltä vastuullisuusraportointia ja tarjoavat niille rahoitusetuja, kuten alhaisempia korkoja, parempia ehtoja tai verohelpotuksia3 

Omnibus-asetus ei tule kuitenkaan poistamaan yritysten raportointi tarpeita. Tulevaisuudessa proaktiivinen kasvihuonekaasupäästöjen raportointi on kilpailukeino ja merkittävä lisäarvo raportoivalle yhtiölle.